Syrjäytyminen eli yhteiskunnallinen huono-osaisuus, voidaan määritellä monin eri tavoin. Yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan prosessia, jossa ihminen jää osattomaksi tietyistä asioista. Sellaisista, jotka mahdollistavat terveen, onnellisen ja tasapainoisen elämän. Tällaisia ovat esimerkiksi riittävä koulutus, kohtalaisesti palkattu työ, kohtuullinen elintaso, riittävä terveys sekä hyvät sosiaaliset suhteet. Myös syrjäytymistä aiheuttavat tekijät ovat moninaisia ja vaihtelevat kunkin yksilön elämäntilanteen mukaan.
Mitä ovat syrjäytymistä aiheuttavat tekijät
Monet syrjäytymistä aiheuttavat tekijät liittyvät yhteiskunnan rakenteeseen. Niitä ovat esimerkiksi pitkään jatkunut työttömyys, palkkakuoppaan ajautuminen tai pätkätöiden välillä toistuvat kohtuuttoman pitkät työttömyysjaksot. Opiskelumahdollisuuksien puute puolestaan vaikuttaa suoraan yksilön mahdollisuuksiin työllistyä tulevaisuudessa. Terveysongelmat yhdistettynä huonoon terveydenhuoltoon on yksi merkittävä syrjäytymisvaaraa kasvattava tekijä, samoin päihteiden käyttäminen ja asunnottomuus.
Mikäli yhteiskunnan tukiverkko on reikäinen, syrjäytymisriski kasvaa jokaisella elämän osa-alueella. Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon voi vaikuttaa esimerkiksi äänestämällä tai osallistumalla politiikkaan ajaakseen itse tärkeiksi kokemiaan asioita. Syrjäytymisriskiä voi pienentää myös ruohonjuuritasolla. Ole ystävä hädässä, tarjoa apua tai tukea ja ohjaa oikeiden palveluiden piiriin, mikäli huomaat lähipiirissäsi syrjäytymisvaarassa olevan ihmisen.
Ajoissa puuttuminen on kaikkien etu
Syrjäytyminen vaikuttaa paitsi yksilöön itseensä myös ihmisiin hänen lähellään ja laajimmillaan koko yhteiskuntaan. Syrjäytymisen kulut tulevat kalliiksi, joten jatkuvasti pohditaankin, kuinka syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä jo ennalta. Ratkaisuja etsittäessä esiintyy ristiriitaisia näkemyksiä esimerkiksi siitä, missä määrin yksilöllä on velvollisuus ottaa vastuu itse omasta elämästään ja missä määrin yhteiskunnan tulee huolehtia hänestä.