Ystäväkurssilta kattavat eväät toisen tukemiseen

Ystävätoiminnan tukipisteen kokoushuoneesta kuuluu hervotonta naurua. Huoneessa olijoista puolet vääntelee kasvojaan ja elehtii käsillään, puolet tuijottaa otsa kurtussa kurssitovereitaan. Meneillään on Helsingin ja Uudenmaan piirin vuoden ensimmäinen ystävä- ja vapaaehtoistoiminnan kurssi ja siihen kuuluva käytännön tehtävä sanattomasta viestinnästä. Tehtävä muistuttaa osuvasti läsnäolon tärkeydestä ystävää kohdattaessa.

– Ystäväkurssi antaa eväitä toisten ihmisten tasavertaiseen kohtaamiseen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Ystävätoiminnassa on ennen kaikkea kyse ajanvietosta toisen ihmisen kanssa, ja sen tulee myös olla hauskaa, sanoo ystäväkurssin kouluttaja Pauliina Liukkonen.

Tukea tehtävään

Kurssilaiset kerääntyvät yhteensä neljänä iltana Ystävätoiminnan Tukipisteeseen Helsingin Kamppiin. Vuorovaikutustaitojen lisäksi kurssilla perehdytään ystävätoiminnan käytäntöihin, vaikeassa elämäntilanteessa olevan ihmisen tukemiseen sekä Punaisen Ristin ja vapaaehtoistoiminnan arvoihin ja periaatteisiin.

– Ystävät toimivat Punaisen Ristin vapaaehtoisina ja näin ollen tärkeää ymmärtää, millä peri-aatteella toimitaan. Lisäksi kurssilaisten on hyvä tietää, mikä on vapaaehtoisen rooli ja kuinka se eroaa ammattiauttajan roolista, Liukkonen kertoo kurssiohjelmasta.

Ystävätoiminnassa on kyse auttamisesta, muttei varsinaisesta kriisiauttamisesta. Kurssilla pohditaan yhdessä, kuinka kohdata kriisissä oleva ihminen, mutta neuvotaan kääntymään hankalissa tilanteissa ystävävälityksen puoleen. Ystävätoimijat saavat työntekijöiltä ja vas-tuuvapaaehtoisilta tukea ja neuvoja tehtäväänsä.

Miehistä puutetta

Vapaaehtoisina ystävinä toimii tuiki tavallisia ihmisiä kaikista ikä- ja ammattiluokista. Mukana on ammatikseen auttamistyössä olevia sekä sosiaalialan opiskelijoita, jotka kokevat ystävätoiminnan luontevaksi vapaaehtoistyön muodoksi. Osa taas kaipaa selvästi vastapainoa leipätyölleen.

– Mukaan tulee myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat työssään tekemisissä niin sanottujen kovien arvojen parissa. Heillä on halua auttaa ja tehdä vapaa-ajalla jotain aivan muuta, Liukkonen toteaa.

Tammikuisella kurssilla Kampissa miehet loistavat poissaolollaan, mutta Liukkosen mukaan heitä on yleensä yksi kolmasosa kurssilaisista. Esimerkiksi Helsingissä miehet pyörittävät omaa kokkikerhoa vastaanottokeskuksen asukkaille. Uudet miespuoliset ystävät ovat enemmän kuin tervetulleita.

– Yksinäisyys ei ole vain naisten asia. Etenkin keski-iän ylittäneitä, yksinäisiä miehiä on tässä maassa paljon. Kynnys hakea ystävää voi olla matalampi, jos tietää vapaaehtoisten ystävien joukossa olevan myös miehiä, Liukkonen kertoo.

Kipinästä liekiksi

Kurssin viimeisellä kerralla käydään läpi kurssilaisten toiveita ystävään liittyen. Joku on kiinnostunut erityisesti ryhmätoiminnasta maahanmuuttajien parissa, joku haluaisi toimia ystävänä mielenterveyskuntoutujalle.

Lähes jokainen kurssilainen täyttää ja palauttaa ”Vapaaehtoisen kortin”, jonka perusteella heihin otetaan yhteyttä sopivan ystävän löydyttyä. Kurssilaisille kerrotaan myös muista tehtävistä ystävätoiminnan piirissä, kuten ystävävälittäjänä toimimisesta. Ystävät voivat myös kouluttautua ystäväkurssin vetäjiksi, mikä on ollut ainakin Liukkoselle mieluisa tehtävä.

– On todella palkitsevaa, jos saa muutkin innostumaan ystävätoiminnasta ja muutenkin vapaaehtoistyöstä Punaisessa Ristissä. Kurssilla kipinä vapaaehtoistyöhön voi kasvaa liekiksi.

Kuva: Emmi Juutilainen